maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa Teijon kansallispuistossa 21-22.7.2016: Uintia Hamarijärvessä ja Nikkallion näköalat

Teijon retkikertomuksen alkuun pääset tästä linkistä.

Näkymä Nikkalliolta Hamarijärvelle.

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen oli mukava lähteä patikoimaan Kirjakkalan pysäköintialueelta (karttalinkki) kohti Nikkallion näköaloja. Siirryimme siis Mikkossuon parkkipaikalta muutaman kilometrin autolla viihtyisän oloisen Teijon kylän halki puiston pohjoisimpiin osiin. Teijon kyläkin olisi jo jonkinlainen nähtävyys itsessään, mutta me suoritimme vain ohimarssin. Näkyipä siellä olevan voimissaan myös vanha kyläkauppakin. Myös Kirjakkala oli mukavan näköistä aluetta. Sieltä saisi ilmeisesti vuokrattua majoitusta tai tiloja muuhun käyttöön. Jätin suurimman osan retkivarusteista autoon ja pakkasin pieneen kånkeniin vain keittimen, ruuat, juomat ja uintivarusteet. Näin varmistin, että pystyn tarvittaessa kantamaan pienintä retkikaveria sylissä, vaikka kantoreppuilu ei nyt ollutkaan mahdollista.


Alkumatka Hamarijärven pohjoisrannalla sijaitsevalle Nikkallion näköalapaikalle sujui pientä lehtomaisen metsän ympäröimää hiekkatietä pitkin. Järvi välkehti metsän takana kulkusuunnassa oikealla. Uimarannalle (karttalinkki) tuli matkaa puolisen kilometriä, mutta ehdotin lapsille, että käymme ensin keittelemässä lounaan huipulla (karttalinkki) ja uimme vasta paluumatkalla. Se oli molempien mielestä hyvä idea, koska kellokin oli jo yli 11 ja lounasaika käsillä. Söimme lounaaksi Hailuodosta yli jääneet pöperöt, eli makaroonia ja currymaustetut tölkkitonnikalat. Ne jäi Hainruodossa (kuten eräs hieman virheellisesti paikan nimen muisti...) syömättä, kun menimmekin retken jälkeen Sinisen pyörän kievariin syömään notkuvien pöytien ääreen. Matkalla huipulle näkyi polun laidalla jokunen kantarelli, mutta ei kuitenkaan niin paljon, etten olisi voinut estää itseäni hyökkäämästä sienikasseineni niiden kimppuun.


Kirjakkalan polun alkupää. (karttalinkki)


Nikkallion panoraama.

Lounastauko.
Ja jälkkäriksi mustikoita.

Tulimme alas huipulta hieman eri polkua ja kävimme samalla katsomassa vuokrattavan Onnelannummen leirintäalueen mäen alla. Melkoiset systeemit! Pöytätilaa kymmenille ihmisille ja aarikaupalla tasaista lääniä teltoille. Olipa keittokatos tulisijoineen ja juokseva vesikin, jonka juomakelpoisuudesta en tosin löytänyt tietoa. Alueen laidalla nökötti pari huussia ja sivummalla oli myös perinteinen nuotiorinki. Siinä olisi puitteet kunnossa isommallekin kokoontumiselle.

Näkymä leirialueelle kallioilta.

Runsaasti pöytätilaa.

Keittokatos juoksevalla vedellä.

Leirialueen reunalla on myös nuotiopaikka.

Paluumatkalla poikkesimme sitten pitkän kaavan mukaan uimarannalla ennen siirtymistä autolle ja edelleen Kemiön saaren kautta Turkuun. Koko kävelykierroksesta tuli matkaa sellainen kolmisen kilometriä ja lisäksi vajaa kilometri ensin yön leiripaikasta autolle. Kaksivuotiaskin jaksaa jo tuollaisia matkoja ihan mukavasti. Toki välillä vähän autoin ja kannoin sylissäkin, mutta vähemmän.

Teijon kansallispuisto on pikaisen tutkimuksen perusteella sellainen kohde, että sinne täytyy vielä palata myöhemmin useammaksi päiväksi...

Hamarijärven uimapaikka.

Hämyisä tien pätkä.

Oruxmapsin jälki.

Tämän jälkeen reissu jatkui Uuteenkaupunkiin ja sen edustalle Putsaareen mökkeilemään. Seuraavassa postauksessa kerron eräästä saaresta, jossa kävimme viikonlopun aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!