sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa Teijon kansallispuistossa 21-22.7.2016: Yö Vicksbäckinlahdella

Matildanjärvi.



Sain loppuviikosta pari päivää töistä vapaaksi ja lähdin lasten kanssa käymään tätä kirjoittaessa Suomen nuorimmassa kansallispuistossa Teijossa. Ensi vuonna tuo titteli siirtyy Hossaan (Hossassa vierailin muutaman päivän viime talvena, siitä retkestä voit lukea täällä), kun siitä tulee kansallispuisto Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Varsinaista pohjatietoa minulla ei Teijon maastoista etukäteen ollut ja kyseinen kansallispuistokin valikoitui lähinnä sillä perusteella, että sen sijainti oli sopivasti matkan varrella viikonlopun Uudenkaupungin vierailua ajatellen. Luontoon.fin opaskartalta katselin paikan, joka ei oletettavasti ole kaikista ruuhkaisin ja johon kaksivuotiaskin jaksaa itse kävellä. Siltä pohjalta yönviettokohteeksi valikoitui Vicksbäckinlahden laavun tienoo Matildanjärven pohjoisrannalla (karttalinkki).


Majoitteeksi valitsin syksyllä ompelemani kodan, koska halusin saada sille hyttysajan testin ja onhan se kolmelle passelin kokoinenkin. Toki lapsia mahtuisi enemmänkin kuin kaksi, kun ne eivät vie aikuista vastaavaa tilaa. Kolmelle henkilölle varustemäärää kertyi aika runsaasti, mutta onneksi kesäisen lämmin yö salli ohuimpien mahdollisten makuupussien/vilttien ottamisen koko porukalle, joten sain kaiken mahdutettua reppuuni. Vain solumuovipatjat lapsille piti kiinnittää repun ulkopuolelle, johon tekemäni pitkät ja säädettävät nauhat solkikiinnityksineen toimivat erinomaisesti moniin tarpeisiin, kuten tähänkin. Hailuodon reissulla pidin niissä saappaita sen ajan, kun matkustellessa tallasin nappaskengillä. Itselleni otin ilma-alustan. Lapsilla solumuovinen toimii paremmin, koska he eivät tunnu pysyvän korkealla ja kapealla ilmatäytteisellä mitenkään koko yötä. Keittimenä oli tällä kertaa kaasu.

Lähdimme ajelemaan Vantaalta iltapäivällä kolmen aikaan ja menimme pienempiä teitä ensin Perniöön kahville. Viiden ja kuuden välillä kurvasimme Mikkossuon parkkipaikalle johtavalle pienelle tielle, joka ei ole muuten opastettu risteyksessä, mutta on siinä kyltti, jossa lukee "kota". Sillä tarkoitettaneen läheistä varauskotaa. Ketään muita ei ollut parkkipaikalla (karttalinkki).

Teijon opaskartta.

Matkanteko laavulle oli äärimmäisen hidasta johtuen runsaasta mustikkasadosta. Pienokaisia oli mahdotonta hoputtaa kulkemaan kerralla pitempää matkaa kuin varvulta seuraavalle ja mihinkäs siinä toisaalta kiirekään oli. Ei mihinkään. Nautiskelin kallio- ja järvimaisemista ja napsin sekä mustikoita että valokuvia. Saavuin sinihuulisten retkikavereitteni kanssa autolta kilometrin päähän laavulle tunti lähtemisen jälkeen.

Mustikanpoimija.

Suo laavun takana.

Laavun lähettyvillä on myös erillinen tulipaikka.

Vicksbäckinlahden laavun vieressä on kaksi pitkälle Matildanjärvelle kurottavaa niemeä ja toinen niistä näkyi jo pitkälle olevan varattu neljän kirkkaanpunaisen teltan voimin, joten jätimme sen rauhaan. Kävelimme toisen niemen päähän (karttalinkki) ja sieltä löytyi meille sopivan kokoinen tasainen paikka läheltä rantaa todella hienosta paikasta. Pystytin kodan paikoilleen ja valmistelin yösijat kuntoon. Mahduimme hyvin keskitolpan toiselle puolelle rinnakkain ja toinen puolisko jäi kokonaan varusteille.

Vicksbäckinlahden laavu.

Näkymä Matildanjärvelle leiripaikalta. Kyllä tämä nyt yhdeksi yöksi kelpaa...

Matildanjärvellä on myös pieniä saaria ja isoimmassa niistä on kartan mukaan myös laavu.

Kota pystyssä.

Toinen kuvakulma. Kertakaikkiaan mahtava paikka!

Mustikkaämpäri oli mukana, joten kävimme sitä vielä illalla parin litran edestä käsin täyttämässä ennen kuin palasimme leiriin ja laitoin iltapalan jälkeen lapset nukkumaan. Itsellä ei aivan heti uni tullut silmään, mutta aika kului mukavasti maisemaa katsellessa ja luonnon ääniä kuulostellessa. Muun muassa sinisorsapesue uiskenteli ohi ja räpiköi iltapesunsa vesi loiskuen aivan kodan vieressä. Laittelinpa hetken mielijohteesta blogiinkin paikan päältä lyhyen kotakuvalla varustetun postauksen.

Ärsyttävämpi myöhäisillan äänimaisema oli järvenlahden toisella puolella kulkenut kovaan ääneen jutteleva ja vähintään joka toisena sananaan kiroileva miespuolinen retkeilijäpari. Pelkäsin, että he tulevat vielä laavulle jatkoille, mutta onneksi he olivatkin vain ohikulkumatkalla. Käsittämättömän ala-arvoista kielenkäyttöä ja joka sanahan siellä tyyntyneellä järvenselällä kaikui vastarannalle asti. Sinänsä hämmentävää, että puhuivat varsin arkipäiväisistä asioista eikä mikään varsinaisesti selittänyt tuon tyyppistä kielenkäyttöä, jos sitä nyt edes millään voisikaan selitellä. Kuvasi vain hyvin kavereiden olemattoman hidasta ajatuksenjuoksua, kun jokaiseen lauseeseen täytyi muutama turhanpäiväinen täytesana tunkea, että ehti miettimään mitä sitä oikeastaan olikaan sanomassa. Tuon tyyppinen puhetyyli saa minussa välittömästi hylkimisreaktion aikaan ja irtaannun sellaisesta ihmiskontaktista mahdollisimman nopeasti. Onneksi ei tarvinnut olla sen enempää missään tekemisissä heidän kanssaan, vain pakosta muutaman minuutin ajan kuulostella tarinaa vastarannalta käsin.

Yö oli siitäkin huolimatta erinomainen. Lapset nukkuivat melkein yhdeksään ulkosalla, eli liki kaksi tuntia keskimääräistä kotiyötä pitempään. Neljän aikaan he olivat tosin hetken aikaa hereillä ja meinasivat alkaa kikkailemaan ja naurattamaan toisiaan, mutta menin loppuyöksi itse erotuomariksi väliin nukkumaan. Pari hyttystä oli jostain raosta luikahtanut sisään. Nirhasin ne samalla ja laitoin huipun hupun kiinni kokeeksi, jos olivatkin sieltä tulleet. Täydellisen tiivishän tuo vetoketjuton oviratkaisukaan ole eikä sen kummemmin maanvastainen sivukaan kanervikkoisessa maassa, joten oikeastaan ne saattoivat päästä sisään mistä vaan. Tai sitten olivat lymyilleet koko ajan jossain varvikossa kodan alla. Sen suurempaa häiriötä ei niistä sittemmin aiheutunut. Samoihin aikoihin varis raakkui järven toisella puolella. Vastaus tuli säpsähdyttävän läheltä kotaa, kun viereisen puun oksalla istuskellut lajitoverinsa sorautti muutaman komean kraan ilmoille.


Aamupalan keittely onnistuu helposti kodassa.. Kuten se onnistuu tarpissakin.

Aamu sujui iltaan nähden käänteisessä järjestyksessä. Söimme aamupalan, purin leirin ja siirryimme autolle. Lasten toiveena päivälle oli uimassa käyntiä ja omana toiveena oli kävellä lyhyt kierros ja nähdä hieman lisää osia puistosta, jotta saisin paremmat lähtökohdat suunnitella alueelle myöhemmin toteutettavaa pitempää retkeä. Matildanjärven kierroksen totesin kartalla äärimmäisen mielenkiintoiseksi, mutta toisaalta kaksivuotiaalle vielä liian pitkäksi, joten siirryimme hieman pohjoisemmaksi. Siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa...

Pari lokkia kalliolla keskellä järveä.

Keskitolppa on jo otettu pois. Huomioi punaisten myrskynarujen näppärä rullaussysteemi! Eivät roiku valtoimenaan.

Makuualusta piti sijoittaa ulkopuolelle. Näyttää toispuoleiselta, mutta käytännössä tuo oli helppo tasapainottaa sijoittamalla 1,5 litran vesipullo sisällä vastapuolelle. Kevyitähän nuo solumuovit ovat...

akpoika luomassa tällä reissulla viimeisen silmäyksen Matildanjärvelle paikalla, jossa kota oli.

Vicksbäckinlahden suomaista suomalaista rantaa.
Matkat ja etäisyydet.

Porukan pienimmän mainio luontohavainto; muurahaiset saalistaneet koppiksen.
Retken ensimmäisen osan reittikartta Oruxmapsin piirtämänä.


Lasten kanssa Teijon kansallispuistossa 21-22.7.2016: Uintia Hamarijärvessä ja Nikkallion näköalat

3 kommenttia:

  1. Matildanjärven ja Puolakanjärven huonot puolet ovat juuri äänimaisema. Aivan liian usein on porukka siellä kännäilemässä ja huuto jatkuu läpi yön. En enää mene ladten kanssa sinne ainakaan kesäviikonloppuisin. Hienot paikat muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Sitä tuntuu usein tapaavan varsinkin näissä kohteissa mihin pääsee autolla hyvin lähelle. Ajattelinkin sitten, että voisi syys- tai talviretkeä mahdollisesti suunnitella tuonne. Silloin voisi olettaa olevan melko hiljaista :-)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!