sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Vantaankosken koskikara

Muutamana päivänä olen käynyt katsomassa löytyykö Vantaankosken kuohuista koskikara. Aiemmin tällä viikolla löysin koskikaran jo Sipoonkorven eteläpuolelta pikkupurosta (karttalinkki), kun kävin lapsen hiihtokoulun aikaan siellä suunnalla kävelyllä, mutta tänään tärppäsi myös Vantaankoskella (karttalinkki). Hauska lintu. Tämän viikon havaintoja ennen olin nähnyt kyseisen linnun viimeksi Äkäslompolossa helmikuussa 2009.

Ostin kuluneella viikolla myös Torista käyttämättömät kiikarit uusia edullisemmin, mallia Nikon Prostaff 7s 8x30. Mukava oli koskikaran touhuja seurailla kiikarien läpi, kun pääsi lähempää katselemaan sen niiailua kivellä ja sukeltelua. 

Koskikara oleili ensin pari kymmentä metriä kehäkolmosen sillalta alavirtaan päin ja pyrähti sitten lähemmäs patoa. Tässä kohdassa autotie menee siis aivan vieressä ja liikennemäärä on hurja, mutta luonnon omat äänet voittavat sen. Vantaankoskella on mukava käydä. Siinä menee rantoja pitkin jokunen polku ja joen vartta voi seurailla pitemmällekin.

Sen sijaan edellisenä iltana tuskailin autojen aiheuttamaa meteliä Petikossa (karttalinkki) (pyöräilin Petikossa myös vuosi sitten ja kirjoitin tällaisen jutun: Pyöräretki Petikkoon 13.4.2016), kun yritin siellä kuunnella pöllöjä yhdeksän aikaan illalla. Raskasta tarkentaa kuuloaan ja hakea pöllöjen ääniä, kun kokoajan Vihdintiellä kulkeneet autot möykkäsivät kilometrin päässä. Tyynenä iltana ääni kiiri uskomattoman kovaa peltojen ylitse. Silti kuulin muutaman huhuilun, mutta en päässyt varmistamaan oliko se sarvipöllö, huuhkaja vai viirupöllö tai kenties joku muu. Todennäköisesti kuitenkin sarvipöllö tai huuhkaja, koska en kuullut tiheämpää huhuilusarjaa, vaan pelkkiä yksittäisiä ääntelyitä. 

Alla pari kuvaa eilisen täysikuisen illan vietosta Petikon suunnalla ja sitten jokunen Vantaankoskelta.



Täysikuu Petikossa. Mukava valaistus olla pihalla.

Petikon peltoja.

Vantaankosken rannoilla käppäilemässä.

Koskikara!

Kiikarin läpi kuvattu koskikara. En aivan vielä osannut tarkentaa kiikarin läpi, mutta kyllä tämä tästä...

Kehäkolmosen silta Vantaanjoen yli.

Etsi kuvasta koskikara.


Tässäkin koskikara nököttää yhdellä kivellä.

2 kommenttia:

  1. Tuohan on samannäköinen otus, jonka touhuja seurasin tänään Oittaan luontopolulla puron varressa. Lintutuntemukseni on varsin heikko, mutta nyt se parani taas vähän. Olipa tosiaan hauska lintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän itse parantaa lintutietämystä tänä vuonna birdlifen tunnista 100 lintulajia -haasteen parissa :-) 24 nyt koossa.

      Käytiin kanssa eilen Oittaalla ja kierrettiin mitä ilmeisimmin se samainen luontopolku lasten kanssa. :-) Katselin puroa, että koskikara voisi siinä viihtyä, mutta enpä eilen lintua siinä huomannut. Ilmeisesti niitä on 250-300 paria tms Suomessa eli ei mikään kauhean yleinen, mutta asuinalueensa perusteella varsinkin talvella kohtalaisen helposti löydettävissä, jos noita sulia koskia kiertelee. Lapissa aiemmin pelkästään nähnyt, mutta onhan niitä sitten muuallakin..

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!