Hiihtoretki Jääsjärven Riihiluodolle 4.3.2017

Tainionvirran alkupää ja Aurinkoranta.

Olin pitkän viikonlopun perheen kanssa viettämässä minihiihtolomaa. Ei oltu pohjoisessa, mutta pohjoisemmassa kuitenkin, eli Hartolassa minun kotiseuduilla. Perjantain olimme ottaneet vapaaksi ja olimme siten jo torstai-iltana päässeet kohteeseen. Perjantai meni hiihdellessä lähinurkissa ja ilta reissun ensimmäisellä pöllöretkellä, mutta lauantaina lähdimme ulos syömään ja kohteeksi valikoitui Jääsjärven Riihiluoto (karttalinkki), jossa tiesin olevan nuotiopaikan.

Jääsjärven nuotiopaikoista löytyy kartta tästä linkistä. Vinkkinä voisin heti mainita, että esimerkiksi niiden kautta kiertäen Hartolassa saisi mainion hiihtolenkin talvella tai kanoottireitin kesällä aikaiseksi. Kanootinhan saa tarvittaessa vaikka Maahisen Mukista ja Melasta, kuten mekin otimme viime kesäisellä Tainionvirran melontaretkellä. Noutopaikan voi sopia erikseen eli ei tarvitse aloittaa ja lopettaa samassa pisteessä. Suosittelen. Viikonlopun tai pitkän sellaisen saa noilla paikoilla helposti kierreltyä eikä Isolta Kirkoltakaan tule turhan paljon matkaa.

Pienimmäinen ahkiossa.

Hiihtämään lähdimme samasta paikasta mistä kesällä aloitimme jokimelonnan (karttalinkki). Joen suulla oli sulaa ja joitakin sulia paikkoja muuallakin joen lähettyvillä, mutta Aurinkorannan uimapaikan laiturin vierestä oli reitti jäälle ja tuonakin päivänä jo joku oli siellä käynyt potkukelkalla verkoillaan. Uutta lunta oli sen verran, että vanhat jäljet olivat peittyneet. Jäällä oli ollut sohjoa edellisten päivien lämmön johdosta, mutta lähes kymmenen asteen pakkanen yöllä oli tehnyt tehtävänsä ja jäädyttänyt päälle kovan kuoren. Pinta tuntui omituisen pehmeältä, kun ohuen jään alla oli pari senttiä vettä ennen 35-40 senttiä paksua jääkerrosta.

Kohde, Riihiluoto, näkyy jo lähtöpaikalta Aurinkorannasta. Etäisyyttä sinne tulee suorasuuntauksella reilut kaksi kilometriä. Viisivuotias lapsi sai omat sukset jalkaansa, mutta kaksivuotiaan laitoin Kyyryn kyytiin viltin alle lämpimään. Ahkiossa oli lisäksi pussillinen kotoa otettuja polttopuita, eväsreppu ja kirves, koska en ollut varma onko saaressa tulipuut valmiina. Lähtökeli oli pilvipoutainen ja pakkasta oli noin 5 astetta.

Riihiluoto Aurinkorannasta nähtynä. Eli tuo pieni saari keskikohdasta hieman vasemmalle.

Näkymä taaksepäin keskeltä selkää.

Riihiluoto vielä pilvisen taivaan alla.

Peltoset kotipitäjässään.

Perillä Riihiluodolla laitettiin nuotio tulille ensimmäisenä ja lapset kiipeilivät kivillä, joita pienellä metsäisellä saarella riitti. Kovin montaa telttapaikkaa ei tuolta löytyisi, mutta olipahan hieno laavu kuitenkin myös! Huussikin löytyy. Evääksi oli makkaraa, nugetteja, tomaatteja, pätkiksiä ja juotavaa.

Riihiluodon laavu.

Jääsjärven kartta. Tässä näkyy niitä nuotiopaikkoja.

Saarta tutkimassa.

Laavun suulla on kätevä pressusuoja, jos sattuu tuuli puhaltamaan sisään.

Vanha koivu.

Makkarat tulilla.

Nugetit tulilla.

Saarella ollessa keli selkeni yhtäkkiä ja paluumatkalla vallitsi uskomattoman hieno auringonpaiste. Mahtavaa oli hiihdellä jäällä ja hyvin viisivuotiaskin jo jaksoi sen viitisen kilometriä. Hän on ollut hiihtokoulussa ja oppinut tänä talvena jo laskemaan ja nousemaan mäkiäkin. Siitä tulee kiiva yhteinen liikkumismuoto talvikeleihin.

Illalla myöhään lähdin jälleen pöllöretkelle ja laavuun yöksi kymmenen asteen pakkaseen. Paljastan seuraavassa osassa mitä pöllöjä bongasin ja onpa nyt laittaa pari äänitettäkin mukaan...

Loppuun liuta kuvia saaresta ja paluumatkalta.

Laavu.

Näkymä saarelta etelään.

Laavu paisteessa.

Ahkio pakattuna paluumatkalle.

Minun pakkaillessa seuralaiset pääsivät vähän karkaamaan, mutta otin heidät kiinni.

Tässä olen mennyt heistä jo ohi. Paikoin tuli vähän vettä ladulle, mutta se ei haitannut menoa.

Kyyry.