lauantai 30. tammikuuta 2016

Lepäinen ja Aaholmi

Ajelin eilen lasten kanssa Uudenkaupungin edustalla Lepäisten kärjessä (karttalinkki) ja Aaholmin saaren nurkilla (karttalinkki) tarkistamassa jäätilanteen merellä. Alkuvuoden kolmen viikon pakkasjakso jäädytti mereen noin 15-20 senttisen kannen, mutta kuluvan viikon lämmöt ovat olleet sille myrkkyä...

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Reppu pakattuna ja ylipakattuna

Vaihtelevaa keliä. Viime viikolla ajelin testiajoa reppu tarakalla kylmimmillään -25 asteessa ja eilen oli pari astetta plussaa ja vesisade. Kokeilin pakata viime vuoden Vätsärin reissun (postaus: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 1. päivä) varusteet uuteen reppuuni (Vätsärin varustelista täältä) ja hämmästykseni oli suuri, kun ne menivätkin heittämällä ilman tarvetta "ylipakata" ollenkaan. Helposti olisi viikon eväät mahtunut lisäksi. 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Simppeli radiopuhelinpidike repun olkaimeen




Seuruemetsästyksessä hyvä apuväline on radiopuhelin. Ylä-Lapin hirvijahti on yhdistetyllä naakimis- ja houkuttelutyylillä suhteellisen itsenäistä toimintaa, mutta yhteisistä nuotiopausseista, eläinhavainnoista ja varsinkin kaadoista on todella kätevää ilmoittaa radioaaltojen välityksellä. Muun muassa viimeisen luvan jahtaaminen on huomattavasti helpompaa, kun pysytellään kantamalla ja voidaan esimerkiksi käskeä muut lopettamaan metsästys siksi ajaksi heti, kun jollain on tilanne päällä. Toki tuo on myös todennäköisesti toimivin ja nopein tapa hälyttää apuun jossain muutaman kilometrin säteellä olevat jahtikaverit, jos sattuisi jokin onnettomuus. Kännykän kuuluvuuteen ei Lapin erämaassa uskalla luottaa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Repun ominaisuuksia ja yksityiskohtia

Reppu alkaa olemaan sen verran valmis (heijastimia lukuunottamatta), että napsin kuvia sen yksityiskohdista. Jaan niitä tässä postauksessa ja lisäksi listaan joitakin teknisiä tietoja. Pyytäkää lisää, jos en keksi sanoa jotain ja hyvin mielelläni otan vastaan ideoita miten tätä vielä voisi parantaa! Jatkan projektia sivulaukkujen tekemisellä.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Repun kiinnitysharjoitus pyörän tarakkaan

Viikko sitten reppusuunnitelmista puhuessani mainitsin, että tämän repun olisi tarkoitus helpottaa yhdistettyjen pyörä- ja patikkaretkien suunnittelua ja toteuttamista. Se toisaalta hieman rajoitti repun/rinkan kokoa, koska se piti mahduttaa tarakan päälle. Kolmen vuodenajan varustukseni on kuitenkin niin vähän tilaa vaativa, että se ei ole ongelma, vaan oikeastaan olisin tarvinnut pienemmän rinkan jo pitkään.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Repun ensimmäinen ulkoilutus

Käytiin iltapäivällä pulkkamäessä ja kävelyllä mukavassa -16 asteen lämpötilassa talvisessa Tampereen maisemassa. Täydellinen ulkoilukeli! Viimeöinen parin sentin pakkaslumikerros oli jäänyt tyynessä säässä puiden oksille. Lunta lienee tässä meidän nurkilla reilut 15 senttiä. 

Reppuprojektin tilannepäivitys ja koepakkaus

Projekti on edennyt sen verran pitkälle, että kaikki pääosat viimeisiä yksityiskohtia vaille ovat vähintään nuppineuloilla kiinnitettynä ja se mahdollisti repun koepakkaamisen. Laitoin 8 kiloa retkitavaraa sisään ja tuntuuhan se ihan repulta selässä! Vielä selän takaa puuttuu myös rakennetta jäykistävä polyeteenilevy, joka oletettavasti parantaa kanto-ominaisuuksia entisestään. Ja jos ei paranna, niin sitä varten jäykisteelle on oma velcrolla suljettava kujansa, jotta levyn saa sieltä myös pois. Epäilen, että alle 10 kg painolla se ei ole välttämätön, mutta onpas mielenkiintoista päästä testailemaan!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Mollea reppuun

Molle-yhteensopiva järjestelmä on käytössä niin monella armeijalla, että tältä pallolta löytyy varmasti lukematon määrä ihmisiä joiden päätyötehtäviin kuuluu ainoastaan tuon verkotuksen ompelua päivästä toiseen. Minä kokeilin sen verran, että ompelin repun jokaiseen kylkeen nauhoja Molle-jaotuksella neljä riviä.

torstai 14. tammikuuta 2016

Kantolaitteen ompelua

Hain laatikollisen ompelutarvikkeita eilen postista ja aloittelin muutaman tunnin repun tekemistä. En ole koskaan aiemmin tehnyt reppua ja löihän se haastavuudellaan kasvoille heti kättelyssä varsinkin, kun aloittelin myöhään illalla, kun olin jo aika väsynyt. Pohtimiseen menee paljon aikaa, kun työ pitää aloittaa kantosysteemin tekemisestä mikä lienee projektin haastavin ja hitain näpräilyosuus ja työvaiheiden järjestys on siinä tarkkaa. 

Ei viitsisi ratkoa kuitenkaan ihan jatkuvasti. 

Esimerkkeinä selkäkappaleeseen tulevat pehmusteet on ommeltava ennen kuin tekee repun sisäpuolelle jäävän onkalon polyeteenilevylle, jonka tarkoitus on jäykistää runko ja olkaimiin on ommeltava kaikki rensselit ja muistaa laittaa niihin myös tarvittavat kiristystä varten tulevat osat oikeisiin väleihin jo ennen kuin pehmusteelle tehtävä onkalo käännetään oikein päin ja sullotaan täyteen vaahtomuovia...

Mutta sehän on on pelkästään mukavaa, että haasteita riittää! Olisi tylsää vain surauttaa nyssäkkä kasaan ja se olisi sitten siinä. Toisaalta ompeluprojekteissa usein parasta on saada jotain valmiiksi. Siihen menee nyt aikaa. Entinen työkaveri sanoi usein, että "ei oo helppoo, mut vaikeeta on." Hyvin sanottu.



Tässä muutamia kuvia ensimmäisen kolmen-neljän tunnin työtuloksesta:



Selkäosaan tein kujat ja sulloin sinne soirot kaksitiheyksistä solumuovia pehmikkeeksi. Pohjakankaana 1000D cordura ja kujissa venyvänä kankaana Mokka Lycraa. Reunat sivistelty kanttinauhoilla.

Olkaimet ommeltuna ja samat solumuovit jo melkein sullottuna sisään.


Lantiovyön, olkaimien yms härpäkkeiden sovitus ennen ompelua.

Valmiiksi ommeltu kantolaite. Vasemmassa olkaimessa on paikka radiopuhelimelle. Vasen siksi, että oikea jää vapaaksi aseen perää varten.


tiistai 12. tammikuuta 2016

Lisää repputöherryksiä

Eilen jaoin ensimmäisen hahmotelman repusta ja tässä tulevat toiset. Nyt piirtelin kuvaa vähän joka kantilta. Lisäsin alaosaan vetoketjun, josta pääsee tonkimaan pohjalle sullottuja varusteita. Lisäksi hahmottelin kantoviillekkeiden oletetut mitat ja muita yksityiskohtia. Sulkumekanismin muutin saamani vinkin pohjalta rullattavaksi. Se sallii aina helposti ylipakkaamisen niin paljon kuin löysää kehtaa laittaa pussin suuhun ja on läppään verraten vähintään yhtä vesitiivis. Alustavasti laitan 30 cm ylimääräistä, mutta miksi ei enemmänkin, jos kangasta riittää. Mollea laitan näillä näkymin neljä riviä sekä kylkiin että takaosaan. Selkäosan jäykisteeksi tulee todennäköisesti oikeaan kokoon leikattu parimillinen polyeteenilevy. Se vaatii tietenkin oman lokeronsa selkämykseen...


Jokohan huomenna tulisi paketti... Olisi jo mukava päästä oikeasti tekemäänkin tätä ensimmäistä reppuprojektiani.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Reppusuunnitelmia

Harjoittelen kirjoittamaan blogiviestiä uudella älypuhelimellani, joka soveltuu tarkoitukseen paremmin kuin edellinen luurini. Sijoitin muutama päivä sitten Sonyn Xperia M4 aqua -kännykkään ja tällä tuo toimenpide ja kuvienkin napsiminen tuntuu jotenkuten onnistuvan. Mitään suurempaa ajatusta ei kuitenkaan ollut hankinnan taustalla bloggailla puhelimen välityksellä esimerkiksi suoraan reissusta tms, mutta on se ihan kiva ominaisuus. Retkellä olen jatkossakin nauttimassa luonnosta ja retkikertomuksen joutaa kirjoittaa sitten jälkikäteen täällä kerrostalossa. Tai miksi ei joskus voisi jotain laittaakin.. Katsotaan.

Tarkoitukseni oli kertoa seuraavasta projektistani, joka on pikkuhiljaa käynnistymässä ja on aiheenaan enemmän kesäinen kuin talvinen. Olenpahan ainakin ajoissa.

Olen pitkään pohdiskellut ratkaisua pienimuotoiseen ongelmaan tehdä reissuja yhdistäen polkupyöräily ja patikoiminen. Monta kertaa olisi mukava lukita pyörä hieman tieltä piiloon ja sitten kävellä enemmän tai vähemmän pitempi matka leiriin ja mahdollisesti jopa päivä tai useampia kohteessa ilman pyörää. Ongelma liittyy varusteiden kuljettamiseen, koska aiemmin tekemäni pyörälaukut eivät ole helposti kannettavissa.

Syksyn pyörittelin mielessä ajatusta yhdistetystä pyörälaukku- ja reppuvirityksestä, jonka toteutuskelpoisimpana aivoriihihahmotelmana muodostui visio lantiovyöllisestä repusta, joka olisi mahdollista kokonsa puolesta kiinnittää tarakkaan ja lisäksi kahdesta irrotettavasta sivulaukusta, jotka pyörämatkan ajaksi kiinnitettäisiin etu- tai takatavarantelineeseen. Majoitteen voisi tarvittaessa kiinnittää irtohihnoilla runkoon jalkojen väliin ja sitten heittää patikalle lähtiessä repun läpän alle. Tästä repusta saattaa olla myös syksyn hirvijahtireissuun, joten aseenkantomahdollisuudet täytyy lisäksi harkita olisiko sekin toteutettavissa.

Mallia otin hieman Savotan Jääkärirepusta ja Hollannin armeijan reppuvirityksistä, kun lähdin hahmottelemaan omaa luonnosta. Katselin niiden kuvia. Varmaan jotain Molle/PALS-tyyppisiä juttujakin tulee hyödynnettyä. Mittailin illansuussa pyörääni ja yhteensä noin 65 litraisen (37+15+15 litraa) paketin pystyisin tekemään. Itseasiassa leikkelin jo vähän 500D cordurakankaitakin malliksi, jotta hahmotan mittasuhteita paremmin. Ehkä mitat hieman muuttuvat tässä Oulun sälätilausta odotellessa, mutta palaillaan aiheeseen, kun saan lopullisia piirustuksia valmiiksi ja tilpehöörit mistä ommella nyssäkät kasaan...

lauantai 9. tammikuuta 2016

#twonights -haasteen yöt 2015

Viime vuoden alussa Korpijaakko aloitti haasteen, jossa kunkin osallistujan tuli viettää kaksi yötä maastossa jokaisen kuukauden aikana koko kalenterivuoden ajan. Osaltani haastetta vastaava tahti oli alkanut jo vuoden 2014 elokuussa, mutta päätin joka tapauksessa osallistua. Ja onnistuin! Lisäkseni ainakin Tapani Kunnas suoriutui myös haasteessa, mutta muita en tiedä.

Päätin tehdä lyhyen tiivistelmän jokaisesta haasteen yöstä kuukausittain, liittää yhden kuvan ja laittaa lisäksi linkin varsinaiseen retkikertomukseen. Haasteeseen liittyviä öitä kertyi siis kaikkiaan 24 kappaletta. Muutamana kuukautena öitä kertyi enemmänkin, mutta valitsin niistä aina kaksi. Vuoden 2015 aikana vietin kaikkiaan 35 yötä ulkosalla.

Luettavaa löytyy linkkien takaa paljon, mutta lueskelin retkikertomukset itsekin läpi ja olipas se kertakaikkiaan mukava tapa palauttaa retket mieleen! Monenlaista sitä vuoden aikana ehtii tekemään ja kokemaan luonnon helmassa! Nyt tammikuussa aion katkaista tämän puolitoistavuotisen putken.


Tammikuu

Haasteen aloituskuukausi. En tosin tiennyt vielä olevani mukana, koska huomasin haasteen vasta retken jälkeen, mutta mitäpä siitä. Vietin viikonlopun Seitsemisen kansallispuistossa juuri cubenfiberistä tekemässäni Paulitarpissa Kirkas-Soljasella. Ensimmäisen yön olin tulipaikan vieressä ja toisen järven jäällä.


Leiri Kirkas-Soljasen jäällä.

Linkki retkikertomukseen: Seitseminen 9-11.1.2015 


 Helmikuu

 

Helmikuun ensimmäisen #twonights -haasteen yön vietin 14-15.2.2015 lapseni kanssa -16 asteessa Ammejärven laavulla Tampereen kupeessa. 



Linkki retkikertomukseen: Pakkasyö Ammejärvellä 14-15.2.2015


Helmikuun toinenkin yö meni taas lapsen kanssa nukkuen. Tällä kertaa isäni rakentamassa laavussa.

Lapsi nukkuu jo, mutta minä vielä istuskelen tulilla.

Linkki retkikertomukseen: Yö laavussa 21-22.2.2015


Maaliskuu

 

Maaliskuun ensimmäinen yö tuli nukuttua Siikanevalla. Tehtiin kahden tamperelaiskavereiden kanssa teemaretki teemalla pöllöjen huhuilujen bongailu. Tällainen retki täytyy pyrkiä tekemään uudestaan ja ottaa keväiseksi perinteeksi!


Pöllöretkiyön revontulet.


 Linkki retkikertomukseen:  Pöllöretki Siikanevalla 13-14.3.2015


Maaliskuulle osui myös ensimmäinen vuoden kolmesta Lapinreissusta, joka suuntautui Muotka-tuntureille. Vietin kolme yötä maastossa, mutta haasteeseen liitin ensimmäisen, jonka nukuin yksin omassa silloisessa ennätyspakkasessa Riekonpyytäjän kammin edustalla Paulitarpissa. Ikimuistoinen retkiyö!


JEEE!!!!


Linkki retkikertomukseen: Muotkalla maaliskuussa 2015


Huhtikuu

Kuukauden molemmat yöt viikonloppuretkellä Pirkanmaalla teeren soidinpaikkoja etsiskelemässä ja tutustumassa maakunnan hienoimpiin vanhoihin metsiin.




Linkki retkikertomukseen: Aarniometsässä ja teerisuolla 24-26.4.2015


Toukokuu

Viikko edellisestä retkestä ja lähdin lapseni kanssa tutustumaan Teiskon metsiin. Retki Kaulamoiselle 2-3.5.2015.


Käsi kädessä metsäautotiellä.


Linkki retkikertomukseen: Kaulamoinen 2-3.5.2015


Toinen yö toukokuulle vietettiin koko perheen voimin samaisessa laavussa kuin yksi helmikuinenkin yö.

Linkki retkikertomukseen: Yö laavussa perheen kanssa 23-24.5.2015


 

Kesäkuu

 

Kuukauden ensimmäinen yö keskikesän juhlan aikaan mökin pihamaalla kangaslaavussa ja siitä viikon päästä polkaisin vanhalla pyörälläni Tampereelta 190 kilometrisen matkan Uuteenkaupunkiin. Yövyin matkan varrella Kuninkaanmännyn juurella jossain Eurassa tai mikä paikkakunta siinä kohdalla lieneekään.

Leiripaikka Kuninkaanmännyn juurella.


Linkit retkikertomuksiin: Juhannusyö ulkomajoituksessa 19-20.6.2015
ja
Pyörällä Tampereelta Uuteenkaupunkiin 25-26.6.2015



Heinäkuu

Heinäkuussa öitä tuli enemmänkin. Peräti kuusi Vätsärissä viikon mittaisella vaelluksella. Valitsin reissulta #twonights -öiksi ensimmäisen ja kolmannen, joista jälkimmäisen vietimme Harrijärvellä ja kuukkelit kävivät moikkaamassa leirissä keskellä yötä.

Vätsärin Niagaralla.


Linkki retkikertomukseen: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 1.päivä



Elokuu

 

Olin luvannut lapselleni, että menemme pyöräretkelle yön yli sitten, kun hän oppii ajamaan ilman apupyöriä. Elokuun loppupuolella tarjoutui viimein vapaa viikonloppu lunastaa tuo lupaus. Kävimme Niihamassa "tasaisella paikalla".


Pieni ja iso pyörä.


Linkki retkikertomukseen: Pyöräretki yöksi tasaiselle paikalle 22-23.8.2015


Toisen yön ehdin viettämään vielä kuun lopussa Uudenkaupungin tienoilla Kärkkistensuolla. Yritin houkutella hirviä, mutta en onnistunut. Täysikuu ja revontulet olivat mahtavat yöllä! Eväskassi unohtui matkasta ja retki menikin ihan luonnon antimilla, mutta eihän se ole syksyllä ongelma eikä mikään. Noh, kahvia oli sentään mukana.


Kantarelleja risukeittimellä.


Linkki retkikertomukseen: Yö Kärkkistensuolla 28-29.8.2015 



Syyskuu

 

Syyskuu ja perinteinen Ylä-Lapin hirvenmetsästysreissu! Vuoden odotetuin viikko ja nyt napsahti ruskakin niin kohdilleen, että en ole aiemmin vastaavaa nähnytkään. Vuonna 2015 se tarkoitti kolmea yötä maastossa. Aina ei hirvet kaadu yhtä nopeasti. Pisimmillään olen viettänyt samaisella retkellä 7 yötä tunturissa. Se tapahtui vuonna 2012.


Jahtiporukka iltanuotiolla.


Linkki retkikertomukseen: Ylä-Lapin hirvijahdissa 11-17.9.2015


Lokakuu

 

Kuun puolivälin paikkeilla yövyin Kurjenrahkan kansallispuistossa apen ja lapseni kanssa. Kiersimme myös Savojärven kierroksen. Loppukuusta retkeilin vielä Kurun kuusikoissakin parin retkikaverini kanssa.


Savojärven heijastuksia.

Kota valmistui ennen Kurun retkeä ja oli ensimmäisen kerran siellä käytössä.


Linkit retkikertomuksiin: Savojärven kierros Kurjenrahkalla 11-12.10.2015
ja
Kurkistus Kurun kuusikoihin 23-24.10.2015 


Marraskuu

 

12.11.2015 tapasin uuden puolalaistuttuni Kurjenrahkalla. Sovimme näkevämme toisemme Kurjenpesän luona ja siellä sitä sitten törmättiinkin pimeässä metsikössä. Juteltiin pitkälle yöhön ja jatkettiin aamulla siitä mihin jäätiin ennen kuin minun piti jo lähteä pois. Mahtava tyyppi! Toivottavasti nähdään uudestaankin. Samana viikonloppuna tuli ajettua se hirvikolari...

Bloggaajat Kurjenrahkalla.


Linkki retkikertomukseen: Kurjenrahkalla puolalaisen kaverina 12-13.11.2015


Kolarista riittävästi toivuttuani suuntasin heti saamaan muuta ajateltavaa ja palasin mahdollisimman pian takaisin normaaleihin harrastuksiin. Tein lapseni kanssa pyöräretken läheiselle Ojalan alueelle, jonne Tampereen kaupunki suunnittelee uutta asuinaluetta. Lähiretkeilyä vielä kun voi.


Pyörä ysitien alla.


Linkki retkikertomukseen: Pyöräretki Ojalan kaupunginosaan 27-28.11.2015


Joulukuu

 

Vuoden viimeisenä kuukautena kertyi retkiöitä 5 kappaletta. Valitsin haasteöiksi näistä kuun alun retken Kaukaloiselle ja uuden kylmyysennätykseni makuupussissa Hossassa.


Teiskolainen petäjä.

Joku alkuasukas Värikalliolla.


Linkit retkikertomuksiin: Kaukaloinen 4-5.2015
ja
Hossa 27-31.12.2015

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kauluriarvonnan tulos

Joulun tienoilla aloitin blogissa kauluriarvonnan. Ilahduttavan paljon tuli osallistujia mukaan (yli 30)! Kiitos kaikille osallistuneille.


Pipo täynnä arpalappuja.


Tein jokaiselle osallistuneelle oman lappunsa, laitoin ne pipoon ja annoin lapseni nostaa piposta yhden. Voittajaksi valikoituneeseen henkilöön on otettu äskettäin jo yhteyttä ja mahdollisimman nopeasti pistän paketin postiin mikäli voittaja vastaa... Jos ei vastaa, niin arvotaan sitten uudemman kerran. Sopivan vilpoiset kelit olisi nyt ainakin kauluria käytellä. Vietän joululoman viimehetkiä Hartolassa, jossa aamuinen pakkaslukema oli -27,3.

Viikon kuvat: Viikko 53

Viikon kuvat: Viikko 53

Liittyy postaukseen: Hossa 27-31.12.2015, 1.päivä

Viikon kuvat: Viikko 52

Viikon kuva: Viikko 52

Viikon kuvat: Viikko 51

Viikon kuva: Viikko 51

Liittyy postaukseen: Varusteiden koepakkaus ahkioon ja vähän muutakin...

tiistai 5. tammikuuta 2016

Hossa 27-31.12.2015, Paluumatka

Reissukertomuksen ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.


Kynttiläaamiaisen mustikkavadelmasopat vielä sekoittamatta puuron joukkoon.


Viimeinen yö olisi ollut omiaan testata viltin mukavuuslämpötilaa ulkosalla, kun koko yön pakkaslukema oli vain -5, joka on juuri untuvaisen retkipeittoni mitoituksessa käyttämäni lämpötilan verran. En kuitenkaan viitsinyt riskeerata testeillä seuraavan päivän pitkää ajomatkaa ja nukuin tuvassa, jossa vielä aamullakin oli kymmenen astetta plussan puolella. Viltin alla nukuin joka tapauksessa, vaikka kuumahan se oli ja vain huolimattomasti päälläni. Lupasin herätä aiemmin ja keitellä aamupalan ennen kuin kaverieni tarvitsee nousta. Herätyskello olisi soinut Uudenvuodenaattona 5:30, mutta sattumoisin heräsin jo 5:20 vilkaisemaan kelloa ja päätin nousta jo silloin.

Aiempina päivinä pakkailuun, aamupaloihin ynnä muihin aamupalloiluihin leirissä oli mennyt kolmisen tuntia, mutta nyt olimme rutkasti reippaampia. Tupa jäi siistiksi ja seuraavalle käyttäjälle teimme tietenkin polttopuita valmiiksi. Pääsimme liikkeelle pimeän turvin jo seitsemän aikaan. Paluureitti suuntautui edellisenä päivänä hankeen ajamaamme uraa pari sataa metriä Keski-Valkeaiselle, josta järven selän poikki ja Muikkupuron laavun kautta koukkasimme autoa kohden. Lyhyehkö rämpimistä vaativa osuus oli mennä Iso-Valkeaiselta Iso Hossalaislammelle, jonne lumessakahlasimme harjun matalimmasta kohdasta (karttalinkki).

Retken viimeinen urheilusuoritus oli kavuta mäki (karttalinkki) parkkipaikalle, jossa corollani odotteli kylmissään. Reilun parin kilometrin paluumarssiin kului noin tunti.

Otsalampun valossa edellisen päivän uraa Keski-Valkeaista kohden.

Iso-Hossalaislammen tulipaikka on hienolla paikalla.

Ahkio vedettynä taas autolle. Pakkaamista ja paluumatkaa vaille valmis reissu.

Viimeisen päivän kävely autolla punaisella viivalla.


Paluumatka sujui käänteisessä järjestyksessä menomatkaan nähden siihen asti, kunnes Kuopiosta käännyimme ysitietä Jyväskylään päin. Oli mukava ajella alkumatka päivänvalossa, kun tulomatka meni Helsingistä eteenpäin kokonaan pimeässä. Suomussalmella kävimme kahvilla jollakin huoltoasemalla. Naureskelin hollantilaiselle ennen sisään menemistä, että suomalaisilla huoltoasemilla on aina vakioporukka keski-iän ylittäneitä mieshenkilöitä juttusilla saman pöydän ääressä. Ja niinhän se oli tuollakin. Varsin ymmärrettävää, sillä onhan tuolla pitkien matkojen takana helppo sopia yhteinen kahvitteluhetki huoltoaseman baariin. Retkipentin jätimme Kajaaniin ja matkamme jatkui kaksistaan. Illalla poikkesimme ohimennen vielä vanhempieni luona Hartolassa kahvilla ja kotiin Tampereelle ehdimme vuoden 2015 viimehetkillä.

Pälkäneen kohdalla apukuljettajani esitti kysymyksen "ovatko nuo valot taivaalla niitä mitä luulen niiden olevan?" Sanoin "kyllä, odottelin vain riittävän pimeää ja avointa paikkaa, jossa voin pysäyttää auton". Pälkäneen tienoilla sattui sopiva peltoaukea, jonka kohdalla parkkeerasin auton bussipysäkille. Puolikas taivaankantta oli hetken kokonaan vihreänä. Harvoin niin komeita repolaisia etelässä pääsee näkemään ja olihan se mahtava päätös reissulle. Ei vuoden vaihtuminen raketteja kaipaa, onhan meillä revontulet!





maanantai 4. tammikuuta 2016

Hossa 27-31.12.2015, Valkeaisjärvien ylitys

Reissukertomuksen ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.



Leiripaikka aamuhämärässä.


Lainaus reissuvihkosta:

30.12.2015 klo 7.15
Sääennusteilla ei tee mitään. Luvattiin max. -10 aamulle, mutta mittarissa on nyt -25 ja yön kylmin oli -26,3. On selkeää. Ehkä pilviennuste on mennyt pieleen ja kylmää on vain pienellä alueella. Taas tuntui yöllä, kun jäähän tuli railo. Heräsin aamukuudelta nukuttuani heräämättä 7-8 h unet. Makoilin sen jälkeen noin tunnin, mutta oli hieman viluinen olo, kun jotenkin makuupussin vetoketju oli päässyt aukeamaan parikymmentä senttiä. Nälkäkin oli, vaikka söin illalla runsaasti. Itsensä lämpimänä pitäminen vaatii näin kylmässä paljon energiaa. Nyt lämmitän tupaa ja keitän aamukahvia.

Klo 9:18
Ulkomaalaisvahvistuskin alkaa heräilemään. Hän nukkui tämän yön tuvassa. Pakkasin odotellessa varusteita. Vaikeaa, kun on niin kylmä. Sormet jäätyy ja mikään ei tahdo mahtua mihinkään, vaikka kylmällähän pitäisi kutistua :-D Laavukangas pitää -25 asteen pakkasessa uskomattoman kovaa rapinaa.




Vasen vanha vähenevä. Parissa päivässä jo huomattavasti kutistunut Kuu.

Huurteinen kodan tuuletusreikä.

5 kulmaa nauloilla kiinni...

... ja yksi kulma V-muotoisella kiilalla. Varovasti naputtelemalla sellaistakin voi käyttää jääkiinnityksissä.


Kiilat irrotin jäästä kirveellä varovasti naputellen.


Lähdettiin Laukkujärven tuvalta 10:55 pari ensimmäistä sataa metriä edellisen päivän reittiä ja siitä kurvasimme hiihtouran pohjaa kohti Umpi-Valkeaista. Ihmettelimme matkalla isoja ja harppovia hirven jälkiä. Muutama kymmenen metriä piti rämpiä syvässä lumessa, kun laskeuduimme Umpi-Valkeaisen jäälle, kun en viitsinyt laittaa lumikenkiä niin lyhyen matkan takia. Jäällä oli erinomaisen hyvä kulkea. Umpi-Valkeaisen jäällä uskalsi mennä kapeikostakin, kun sieltä ei kartasta tutkien löytynyt laskuojaa mihinkään suuntaan eli siellä ei ollut suurempia virtauksia. Pari pilkkijää ja koira oli jäällä ja heidän maasturinsa oli parkkeerattuna kahden pohjoisimman Valkeaisjärven väliselle parkkipaikalle.


akpoika ahkiolla.

Umpi-Valkeaisen kapeikko (karttalinkki)


Umpi-Valkeaiselta etenimme Iso-Valkeaiselle (karttalinkki), joka on erikoisen muotoinen verrattuna muihin alueen järviin, lähes täydellisen pyöreä pitkulaisten järvien rinnalla.


Iso-Valkeainen. Keskellä on hauska saarenkumpare.

Fantastinen luminen terävä niemenkärki. (karttalinkki)


Muikkupuron laavulla (karttalinkki) oli aika lämmitellä lisäävainkuumavesi-Goulashia, teetä ja makkaraa. Sulasta purosta oli helppo koukata vettä sekä keitoksiinsa että suoraan kuppiin juotavaksi. Saapastelin purossa ja valokuvasin huurteisia heiniä. Laavu on erinomaisen hienolla paikalla, mutta meidän siellä ollessa myös todella tuulinen. Ilma oli lauhtunut aamulta 20 astetta ja muuttunut tuuliseksi, joka teki siitä edelleen vilpoisen tuntuista. Tyynissä kohdissa taas tuntui kylmien ensimmäisten päivien jälkeen, että varmasti on lämpötila plussan puolella. Sitä oli jo niin tottunut kylmyyteen.


Olipa kerran pari suomalaista ja hollantilainen Hossassa. Hollantilainen teki tulet.


Huurteisia heinän höytyviä.

Goulash!

Laavu. Englanniksi lean-to. Hollanninkielistä vastinetta ei kuulemma ole. Joku sanakirja ehdotti schuilplaats (huilipaikka) -sanaa, mutta sitä voi käyttää mistä tahansa suojasta luolasta taloon.


Sula puron suu on syytä kiertää riittävän etäältä.


Siinä on ollut järville nimiä keksivällä ihmisellä mielikuvitus vähissä. Keksinyt vain, että Valkeainenhan on hyvä nimi kirkasvetiselle jordaanille ja nimennyt neljä samaan tapaan muuttaen ainoastaan etuliitettä. Löytyy Umpi-, Iso-, Keski- ja Ala-Valkeainen. Muikkupuron laavulta jatkoimme Keskimmäiselle, josta oli enää reipas puolen tunnin marssi Ala-Valkeaisjärven tuvalle, jonne olimme päivän "tavoitteen" asettanut. Tavallaan lounaan olisi voinut syödä vasta sielläkin, mutta mukavampi oli pitää tauko komealla laavulla, kun se sattui siinä olemaan samaan aikaan kuin vatsa alkoi osoittaa hiukopalan tarvetta.


Vanha vene Keski-Valkeaisjärven eteläpäässä.

Ala-Valkeaisen tupa.


Tupa (karttalinkki) tuntui alkuun hurjan viileältä. Kukaan ei ollut sitä (kuten ei mitään muutakaan käyttämäämme tupaa) vieraskirjan mukaan viikkoihin ainakaan yöpymistä varten lämmitellyt ja meni pitkään ennen kuin sisäilma alkoi tuntua ulkoilmaa lämpimämmältä. Seinät hohkasivat parin päivän ajan pidelleitä paukkupakkasia.Tuntui jotenkin omituiselta. Meitä on täällä rapiat viisi miljoonaa suomalaista ja harva ymmärtää liikkua noissa maisemissa talviaikaan. Siinä jää ihmispolot niin paljosta paitsi!

Kävin hieman pilkillä järvellä ja kuvailemassa puron sulaa. Kairasin liki 40 senttiä ennen kuin kaira solahti läpi. Reissun paksuin jääkerros löytyi siis Ala-Valkeaiselta. En saanut mitään, mutta se johtui pitkälti siitä, että emme löytäneet pilkkitoukkia siihen hätään mistään, kun reissuun lähdimme. Retkipentti sanoi saaneensa reissun ainoan tiukan tärpin illan hämärtyessä tuvan edustan tienoilta, mutta kala pääsi karkuun.

Viimeisen kokonaisen päivän reitti sinisellä viivalla. Tämän reissun suunnistukset hoidin paperisilla pikakartta.fi -palvelusta otetuilla karttatulosteilla.


Puro pitää järvellä pitkää sulaa.

Puro katajien alla.

Retkipentti pilkillä puron nopeasti syvenevällä penkalla.


Ilta hämärtyi ja muuttui pilvisen kelin vuoksi pelottavaksi hämäryydeksi. Ilman otsalamppua ulkotila oli silkkaa pimeää synkkyyttä, eikä mihinkään olisi nähnyt liikkua. Aikaisemmat tähtikirkkaat illat mahdollistivat osittain ilman lamppuakin liikkumisen, mutta sellainen ei ollut nyt mahdollista. Olosuhteiden ollessa otolliset juttummekin menivät kauhistuttavaan suuntaan ja puhuimme illan aikana muutamista kauhuelokuvista ja metsässä liikuskelevasta henkilöstä, jolla ei ole silmiä (NO EYES!). Taisipa lihaa syövä porokin puheissa piipahtaa. Iltapalaa syödessämme nuo kauhutarinat alkoivat muuttua todeksi. Ala-Valkeaisen tuvassa on taatusti jotain kummittelevaa ja se joku ehkä asuu tuvan vintillä, jonne on luukku oven yläpuolella.

Istuimme normaalisti keskustellen iltapalalla tuvan pöydän ääressä. Yhtäkkiä ulkoa kuului ilmiselvä koiran haukahdus aivan oven takaa. Pohdimme, että joku on kai vielä illalla tulossa koirineen tuvalle yöksi. Ketään ei ilmestynyt eikä ulko-ovesta kurkatessakaan nähnyt sen kummemmin koiraa kuin omistajaakaan. Ehkä vain jotkin omituiset jäljet juuri sataneessa ohuessa lumikerroksessa. Myöhemmin otimme yhteiskuvan kynttilän valossa tuvan laverilla ja meidän omaa porukkaahan oli vain kolme, mutta eräässä kuvassa ehkä näkyy neljäskin henkilö (NO EYES!). En uskalla tuota kuvaa teille jakaa, jotta en järkytä kaikkia viattomia vaeltajia. Lisäksi aamuyöllä ulkohuussissa käydessäni joku selvästi löi huussin seinään. Kovaa. Olin sisällä tarvittavan ajan, jonka jälkeen kävelin rauhallisesti takaisin tuvalle jatkamaan pakkaamista. En uskaltanut katsoa taakseni. Joku selvästi ei halunnut meidän olevan siellä ja tuskin enää koskaan uskallan palatakaan.

( ;-) )



Tulet tulipesässä.


Hossa 27-31.12.2015, Paluumatka