tiistai 5. tammikuuta 2016

Hossa 27-31.12.2015, Paluumatka

Reissukertomuksen ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.


Kynttiläaamiaisen mustikkavadelmasopat vielä sekoittamatta puuron joukkoon.




Viimeinen yö olisi ollut omiaan testata viltin mukavuuslämpötilaa ulkosalla, kun koko yön pakkaslukema oli vain -5, joka on juuri untuvaisen retkipeittoni mitoituksessa käyttämäni lämpötilan verran. En kuitenkaan viitsinyt riskeerata testeillä seuraavan päivän pitkää ajomatkaa ja nukuin tuvassa, jossa vielä aamullakin oli kymmenen astetta plussan puolella. Viltin alla nukuin joka tapauksessa, vaikka kuumahan se oli ja vain huolimattomasti päälläni. Lupasin herätä aiemmin ja keitellä aamupalan ennen kuin kaverieni tarvitsee nousta. Herätyskello olisi soinut Uudenvuodenaattona 5:30, mutta sattumoisin heräsin jo 5:20 vilkaisemaan kelloa ja päätin nousta jo silloin.

Aiempina päivinä pakkailuun, aamupaloihin ynnä muihin aamupalloiluihin leirissä oli mennyt kolmisen tuntia, mutta nyt olimme rutkasti reippaampia. Tupa jäi siistiksi ja seuraavalle käyttäjälle teimme tietenkin polttopuita valmiiksi. Pääsimme liikkeelle pimeän turvin jo seitsemän aikaan. Paluureitti suuntautui edellisenä päivänä hankeen ajamaamme uraa pari sataa metriä Keski-Valkeaiselle, josta järven selän poikki ja Muikkupuron laavun kautta koukkasimme autoa kohden. Lyhyehkö rämpimistä vaativa osuus oli mennä Iso-Valkeaiselta Iso Hossalaislammelle, jonne lumessakahlasimme harjun matalimmasta kohdasta (karttalinkki).

Retken viimeinen urheilusuoritus oli kavuta mäki (karttalinkki) parkkipaikalle, jossa corollani odotteli kylmissään. Reilun parin kilometrin paluumarssiin kului noin tunti.

Otsalampun valossa edellisen päivän uraa Keski-Valkeaista kohden.

Iso-Hossalaislammen tulipaikka on hienolla paikalla.

Ahkio vedettynä taas autolle. Pakkaamista ja paluumatkaa vaille valmis reissu.

Viimeisen päivän kävely autolla punaisella viivalla.


Paluumatka sujui käänteisessä järjestyksessä menomatkaan nähden siihen asti, kunnes Kuopiosta käännyimme ysitietä Jyväskylään päin. Oli mukava ajella alkumatka päivänvalossa, kun tulomatka meni Helsingistä eteenpäin kokonaan pimeässä. Suomussalmella kävimme kahvilla jollakin huoltoasemalla. Naureskelin hollantilaiselle ennen sisään menemistä, että suomalaisilla huoltoasemilla on aina vakioporukka keski-iän ylittäneitä mieshenkilöitä juttusilla saman pöydän ääressä. Ja niinhän se oli tuollakin. Varsin ymmärrettävää, sillä onhan tuolla pitkien matkojen takana helppo sopia yhteinen kahvitteluhetki huoltoaseman baariin. Retkipentin jätimme Kajaaniin ja matkamme jatkui kaksistaan. Illalla poikkesimme ohimennen vielä vanhempieni luona Hartolassa kahvilla ja kotiin Tampereelle ehdimme vuoden 2015 viimehetkillä.

Pälkäneen kohdalla apukuljettajani esitti kysymyksen "ovatko nuo valot taivaalla niitä mitä luulen niiden olevan?" Sanoin "kyllä, odottelin vain riittävän pimeää ja avointa paikkaa, jossa voin pysäyttää auton". Pälkäneen tienoilla sattui sopiva peltoaukea, jonka kohdalla parkkeerasin auton bussipysäkille. Puolikas taivaankantta oli hetken kokonaan vihreänä. Harvoin niin komeita repolaisia etelässä pääsee näkemään ja olihan se mahtava päätös reissulle. Ei vuoden vaihtuminen raketteja kaipaa, onhan meillä revontulet!





10 kommenttia:

  1. Tuota samaa mustikkavadelmasoppaa on minullakin aamupalalla aina tarjolla :) Tosin ei puuron seassa, vaan jälkiruokana. Kerran erehdyin ostamaan mansikkaversion samasta sopasta, ja kyllä harmitti, kun selvisi, että ne olivatkin mansikka-vaniljasoppaa. Vanilja on hyvää, mutta tuossa se tekee sopasta jo turhan äitelää minun makuuni.

    Onnittelut #twonights-haasteen loppuunsaattamisesta! Pikkuisen perässä tulen: kotiuduin omalta retkeltäni tänään. Nyt hetki huilia ja sitten uusien projektien pariin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keksin aikanaan intissä kipinävartiossa kaminan kannella yöpalaa keitellessä, että puuro uppoaa minulle paremmin, kun sekoittaa tuollaisen sopan joukkoon :-D

      Kiitos. Samoin onnittelut sinulle haasteen suorittamisesta! Taidamme olla ainoat, jotka siinä onnistuivat. Itseasiassa tuo meni ihan helposti siinä sivussa. Luulen, että likimain samat yöt olisi tulleet ilman hastettakin. Voisikin kirjoitella jonkun postauksen ja yhteenvedon haasteen öistä...

      Poista
    2. Minulla on ihan sama juttu puurojen kanssa, että niissä pitää olla jotain muutakin kuin vain hiutaleen maku. Aika usein otan retkille mukaan sekoitusta, jossa on pikakaurahiutaleita ja niiden seassa joko kuivattuja marjoja (esim. karpaloita) tai hedelmiä (esim. aprikooseja pieneksi silputtuina) tai sitten marjarouheita (mm. mustikka, tyrni, karpalo).

      Kiitos onnitteluista :) Ainakin me olemme ainoat, jotka raportoivat retkistään kuukausittain. Tokihan sitten on paljon niitä, jotka viettävät runsaasti aikaa ulkona, mutta eivät pidä meteliä tekemisistään :)

      Poista
    3. Marjat ovat puurossa kyllä hyviä. Syksyllä ne on mukava napata suoraan metsästä :-)

      Totta, moni varmasti retkeilee paljon eikä kertomuksiaan jaa sen kummemmin, mutta eipä sekään väärin ole... Hyvä vaan, että ulkoileevat :-D

      Poista
    4. Meillä on joka aamu kotonakin nyt ollut puuron joukossa paahdettua pellavarouhetta, jossa on mustikkaa joukossa. On hyvää, mutta myös todella terveellistä. Tuota löytää ihan perus ruokakaupoistakin, suosittelen :)

      Poista
    5. Hyvä vinkki tuokin! Täytyy testata :-) jossain olen pellavarouhetta maistanutkin...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tämä viikko sisälsi monenlaisia elämyksiä tietenkin itselle, mutta erityisesti ulkomaalaisystävälleni. Revontulet olivat mahtava lisä paluumatkalle! Ystäväni ei ollut koskaan aiemmin sellaisia nähnyt ja etelän mittapuulla nuo oli varsin komeat loimotukset! Enkä toisaalta ole pohjoisessakaan sattunut kuin yhden kerran näkemään tuota kirkkaammat, joten ei sielläkään niitä kokoajan ole. Hossan viimeiselle metsäyöllehän oli ennustettu kirkkaat repolaiset, mutta juuri se oli täydellisen pilvinen ilta ja yö. Niinpä tietenkin ;-)

      Poista
  3. Oliko teillä jonkinlainen suunnitelma taikoa tuo Corolla käyntiin, jos olisi ollut esim. -30°c?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista Sokosti. Ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja kyllähän se käynnistäminen mielessä kävi, mutta onneksi lauhtui jo edellisenä päivänä ja kone+akku ehtivät varmaan vähän lämpenemään ennen starttaamista. Uskoisin kuitenkin tuon käynnistyvän hyvällä akulla kolmenkymmenen pakkasessakin, kun aikaisemman autonkin (Pösö 206) käynnistin kerran -35 asteessa Joensuussa ja lähelle -30 asteessa useamman kerran. Eihän se tietenkään hyvää tee pitemmän päälle, mutta ei toisaalta todennäköisesti mitään hajoakaan muutamasta kylmäkäynnistyksestä :-) ei ole tolppapaikkaa vieläkään meillä, tosin hyvin harvoin tulee kaupungissa ajeltuakaan, kun pyörällä ja bussilla pääsee paremmin...

      Vaihtoehtoina olisi ollut soittaa apua (tiepalvelu/taksi tms)/etsiskellä joku autoilija antamaan lisävirtaa, jos ei olisi hörähtänyt kone käymään..

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!